”Aikidossa ei ole voittajaa eikä häviäjää,
koska häviö synnyttää aina uuden taistelun.”
– lajin perustaja Morihei Ueshiba

Aikidō (harmonisen voiman tie) perustuu vanhoihin japanilaisiin aseellisiin ja aseettomiin kamppailutaitoihin. Aikidossa eliminoidaan vastustajan hyökkäys pyörein ja luonnollisin liikkein vastustajan omaa liikevoimaa hyväksi käyttäen. Lukkojen, heittojen ja hallintaotteiden lisäksi harjoitellaan puumiekalla, -kepillä ja -veitsellä. Lajin rauhanomaisen luonteen takia aikidossa ei kilpailla, vaan muita harjoittelijoita tavataan aikidoleireillä, joilla saa syvempää opetusta ja teknistä kehitystä.

Aikidossa painotetaan mm. tekniikan rentoutta, ajoitusta ja etäisyyksien hallintaa uken (tekniikan vastaanottaja) ja nagen (tekniikan suorittaja) välillä. Aikido soveltuu kaiken ikäisille harrastajille, sekä miehille että naisille. Lajin periaatteisiin kuuluu se, että tilanteesta pyritään selviytymään vahingoittamatta vastustajaa pysyvästi, ja tekniikan voima syntyy enemmän liikkeestä ja tekniikan puhtaudesta kuin lihasvoimalla vääntämällä. Tästä syystä eritasoiset ja -kokoiset harjoittelijat voivat harjoitella ja oppia yhdessä. Aikido mahdollistaa hyvin monenlaisen harjoittelun aina hitaasta ja huolellisesta teknisestä harjoittelusta hyvinkin vauhdikkaaseen ja fyysisesti raskaaseen harjoitteluun. Kukin voi harjoittella oman kunto- ja osaamistasonsa mukaan.

Aikido Suomessa:
Aikidon ensimmäiset yleisönäytökset järjestettiin Helsingissä ja Turussa 1970, jolloin Pohjoismaiden pääopettajana toiminut Ichimura Toshikazu esitteli aikidoa myös Suomessa. Silloin perustettiin kolme aikidoseuraa, jotka perustivat edelleen Suomen Aikidoliitto Finland Aikikai ry:n. Varsinainen kurssitoiminta alkoi 1971 Helsingissä ja Pietarsaaressa. Tällä hetkellä Suomessa on jo noin 70 aikidoseuraa ja harrastajia noin 3000, joista junioreita on noin kolmannes.

Tekniikoiden perusharjoittelu tapahtuu paikallisissa aikidoseuroissa. Lisäksi monilla paikkakunnilla järjestetään viikonloppuleirejä, joilla opettaa liiton valmentajia tai ulkomaisia aikido-opettajia, jolloin opetukseen saadaan syvempiä näkökulmia ja uusia ajatuksia.